Lk 5:37-39

"Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin. Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää."

Miksi viiniä kypsytetään?

Eräänä aamuna monta vuotta sitten pysähdyin Raamattua lukiessani tutun kohdan äärelle. Jeesus puhui siinä uuden viinin laskemisesta vanhoihin leileihin. Olin aina aiemmin kiinnittänyt huomiota vain vertauksen ensimmäiseen osaan, siihen miten uusi viini valuu hukkaan, jos sitä yrittää kaataa vanhaan, jäykistyneeseen astiaan.

Olin pannut merkille, että kauan uskossa olleen ihmisen voi olla vaikea ottaa vastaan tuoretta Jumalan Hengen työtä. Se voi tuntua niin erilaiselta kuin silloin ennen. Ei Pyhä Henki ikinä noin toimi! Onkin sanottu, että uuden herätyksen katkerimmat vastustajat ovat usein niitä, jotka ovat kokeneet edellisen herätyksen.

On tärkeää, että nuoret uskovat pääsevät ottamaan vastuuta oman sukupolvensa tavoittamisessa evankeliumille. He saavat viedä toisille sitä uutta viiniä, jota ovat Herralta saaneet. Ja heidän sanomansa tavoittaa monia, joiden elämäntilanne on samantapainen kuin heillä itsellään. Nyt huomasin kuitenkin ensimmäistä kertaa Jeesuksen sanojen toisen puolen. Hän ei kantanutkaan huolta ainoastaan uudesta viinistä. Jeesus tuntui olevan yhtä paljon huolissaan siitä, miten vanhoille leileille kävisi. Uusi viini ei saisi rikkoa ja pilata vanhoja viinileilejä.

Myöhemmin iltapäivällä paneuduin lukemiseen uudelleen. Tällä kertaa vuorossa oli vähän uudempi tekstikokoelma, joka oli usein ennenkin koskettanut minua syvästi: Tekniikan Maailma. Silmiini osui artikkeli aiheesta, josta en ymmärtänyt mitään. Otsikkona oli "Miksi viiniä kypsytetään?" Siteeraan tähän tuota artikkelia:

"Viiniä kypsytetään siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki viinit eivät ole parhaimmillaan heti pullotuksen jälkeen. Jotkut ovat jopa niinkin 'raakoja', että niiden juominen olisi pikemminkin tuskaa kuin nautintoa. Kypsyttämisessä pyritään siihen, että nuorten viinien yksioikoisen kovat, karvaat ja ronskit piirteet hioutuisivat pehmeämmiksi, ja suorasukainen hedelmäisyys kehittyisi monimutkaisempien ja mielenkiintoisimpien värien kirjoksi."

Teksti nosti Jeesuksen sanojen merkityksen esille aivan uudella tavalla. Tunsin miten Pyhä Henki alkoi puhua: uusi viini on kyllä mahdollista laskea myös vanhoihin nahkaleileihin. Se täytyy vain ensin kypsyttää. Yksioikoisten piirteiden on hiouduttava, luonteen syvennyttävä ja päästävä tasapainoon.

Kurjuus on siinä, että viinin kypsyttäminen voi merkitä pitkiä vuosia kylmässä ja pimeässä kellarissa... "Hyvä viini saattaa saavuttaa kypsyytensä huipun jossakin 12 ja 20 vuoden välillä. Sen jälkeen se voi pysyä samalla tasolla useita vuosia alkaen ajan kuluessa hiljaa huveta ja haipua. Aikojen saatossa kellarin kosteus ja noin 11-13 asteen lämpötila on osoittautunut suotuisimmaksi rauhalliselle ja tulokselliselle kypsymisprosessille." (Tekniikan Maailma 8/1998)

Oletko sinä vuosien varrella tuntenut, että sinut on jätetty ja unohdettu kellarin hyllylle? Mihin on kadonnut kaikki se siunaus, jota sait kokea kauan sitten? Olivatko kaikki ne odotukset ja lupaukset vain harhaa?

Ehkä onkin niin, että Jumala on kutsunut sinut olemaan kypsänä viininä niille, jotka eivät pysty ottamaan vastaan kaikkein uusinta vuosikertaa. Jumala on uskollinen. Ei hän ole unohtanut sinua eikä antamiaan lupauksia. Hän tahtoo, että sinäkin saat olla mukana siinä mitä hän tekee, sillä hän rakastaa sinua.


- Markku Sarento