1 Kor 15:1-2

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.

Mielikuvaristi

Muisto Jeesuksesta ristillä säilyi varmasti koko loppuelämän ajan niillä ensimmäisillä kristityillä, jotka olivat Golgatalla Jeesuksen kuollessa. Muillahan tätä muistikuvaa ei ollutkaan - kun eivät koskaan itse paikan päällä olleet. Heille sanoma rististä tuotiin julistettuna sanana, samoin kuin jokaiselle sukupolvelle heidän jälkeensä, kaikkialla maailmassa.

Meilläkään ei ole muistikuvia kahdentuhannen vuoden takaa, ei yhdelläkään meistä. Me pystymme kuitenkin jossain määrin kuvittelemaan mielessämme tapahtumien kulun. Kirjojen kuvitukset, puheet, opetukset ja elokuvat synnyttävät mielessämme muistojen kaltaisia kuvia, jotka tuovat evankeliumin sanoman lähelle meitä. Aivan kuin saisimme itsekin olla ristin juurella.

Nämä mielikuvat voivat olla meille hyödyksi, jos ne auttavat meitä muistamaan mitä Golgatalla todella tapahtui. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että todellisuus peittyy mielikuvien alle, ja Jeesuksen täydellinen, historiallinen ja loppuun asti suoritettu sovitustyö Golgatalla hämärtyy. Emme enää näe sovitusta siellä missä se todella tapahtui. Sen sijaan me siirrämme mielikuvissamme sovituksen tähän hetkeen, jossa nyt itse elämme.

Näin Golgatan risti vaihtuu aivan huomaamatta mielikuvaristiksi. Ja Jumalan meille Kristuksessa jo antama armo väljähtyy vain lupaukseksi armosta. Ajattelemme hurskaasti, että Jumala kyllä antaa meille jälleen anteeksi Kristuksen tähden, jos vain teemme koko sydämestämme parannuksen. Mutta todellisuudessa meidän uskomme kohdistuu silloin omiin tekoihimme eikä enää Kristuksen sovitustyöhön.

Tällainen mielikuvakristillisyys voi peittää meiltä muutakin kuin sovituksen. Uskomme ei enää perustukaan siihen mitä Jumala on jo tehnyt, vaan siihen, mitä toivomme hänen nyt tekevän. Ja niin päädymme rukoillessamme taivuttelemaan Jumalaa puolellemme ohi sen, mitä hän on jo Kristuksessa meille antanut.

Vasta kun katsomme mielikuviemme taakse todelliseen, historialliseen Jeesukseen, me näemme Jumalan lahjan suuruuden. Silloin alamme myös ymmärtää, mitä rukoileminen Jeesuksen nimessä tarkoittaa.


- Markku Sarento