1 Joh 2:1-2

Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman.

Kuinka synnistä pitäisi puhua?

Synnistä puhutaan nykyään ihan liian vähän. Tai sitten siitä puhutaan liikaa ja väärällä tavalla. Aihe on selvästikin vaikea ja synnyttää monissa ahdistusta. Olisiko siis parempi vaieta koko asiasta? Mutta eikö myös Uudessa testamentissa ole paljon varoituksia synnin vaaroista?

Tämä on aivan totta, mutta apostolit opettivatkin synnistä eri tavalla kuin nykyään opetetaan.

Raamatun keskeisin sanoma on Jeesus Kristus: evankeliumi syntien lopullisesta sovituksesta Golgatalla ja pelastuksesta suhteen kautta Jeesukseen. Raamattua lukiessamme meidän on pidettävä mielessä, että Vanha testamentti kuvaa aikaa ennen Kristusta, ennen Jeesuksen sovitustyötä. Ja kun taas luemme Uutta testamenttia Apostolien teoista eteenpäin, meidän on muistettava että syntien anteeksiantamus on jo tapahtunut. Itse asiassa ajanlaskumme pitäisikin perustua Golgatan tapahtumiin, sillä Jeesuksen ristinkuolema oli pelastushistorian todellinen käännekohta ja nollapiste.

Tämä aikakauden muutos määrää myös sen, kuinka synnistä on tänään puhuttava. Jeesuksen uhri oli täydellinen. Kaikki synnit on sovitettu ja lain kirous murrettu. Jos nuhtelemme ihmisiä heidän synneistään kertomatta heille, että kaikki on jo ristillä anteeksi annettu, me syyllistymme valehteluun, Jeesuksen uhrikuoleman halventamiseen ja väärän todistuksen antamiseen Jumalasta. Tätä virhettä eivät apostolit tehneet.

On totta, että synti tekee yhä paljon pahaa ihmisten elämässä. Se voi myös vetää ihmisen lopulliseen eroon Jumalasta. Siksi synnistä on edelleen puhuttava ja sen seurauksista varoitettava. Se on kuitenkin tehtävä totuuden mukaan, Golgatan perustalla. Silloin se myös kuullaan oikein.


Markku Sarento