Jeesuksella oli niin paljon opetettavaa ja niin vähän aikaa... Kunpa vain opetuslapsilla olisi ollut edes hiukan parempi keskittymiskyky! Mutta jokapäiväisen elämän huolet täyttivät heidän ajatuksensa usein niin, etteivät he kyenneet kuuntelemaan. Aivan kuin Isä taivaassa ei kykenisi huolehtimaan lastensa tarpeista ylitsevuotavasti.

Ettekö vieläkään ymmärrä, ettekö käsitä? Jeesus oli juuri aiemmin osoittanut opetuslapsille ja suurille väkijoukoille Jumalan siunauksen ja huolenpidon voiman. Kahdessa eri tilanteessa tuhannet olivat tulleet ihmeellisellä tavalla ravituiksi, vaikka ruokaa ei käytännöllisesti katsoen ollut lainkaan (Mk 6, Mk 8).

Niinpä Jeesus pitää oppilailleen matematiikan kertaustunnin. Tarkasteltavaan laskutoimitukseen otetaan mukaan vain miehet ja leivät, pieniruokaisemmat naiset ja lapset sekä menuuseen kuuluneet kalat jätetään nyt sivuun. Jos yhdestä leivästä tulee kylläiseksi kaksi raavasta miestä, ja koriin mahtuu 10 leipää eli kahdenkymmenen miehen leipäannos, saadaan seuraavanlaiset yhtälöt:

5 leipää (0,5 koria) + siunaus - 2500 leipää (250 koria) = 120 leipää (12 koria)

7 leipää (0,7 koria) + siunaus - 2000 leipää (200 koria) = 70 leipää (7 koria)

Eli vaikka leipiä oli tosi vähän mutta syöjiä tosi paljon, jäljelle jäi leipää korikaupalla. Ihme juttu. Mutta kun leipiä oli toisessa tilanteessa enemmän ja ihmisiä vähemmän, niin eikö leipäkoreja olisi sitten pitänyt jäädä useampia jäljelle? Eikä päinvastoin?

Äh, ei tuota tajua... Vai voisiko olla niin, että jos Jumala on heikoissa voimakas, niin hän on sitä voimakkaampi, mitä suurempi on heikkous? Toisin sanoen hänen voimansa tulee eniten näkyviin siellä, missä tarve on suurin ja inhimilliset voimavarat kaikkein vähäisimmät?

Markku Sarento