Mieluummin toinen käsi

Profeetta Jesajan julistus oli aika kaksijakoista. Jopa siinä määrin, että monet raamatunselittäjät ovat tulkinneet Jesajan kirjalla olevan ainakin kaksi eri kirjoittajaa.

Tämän ajatuksen mukaan Jesaja olisi kirjoittanut itse lukujen 1-39 parannussaarnan. Myöhemmät, lempeämmät luvut olisi kirjoitettu profeetan opetuslapsipiiriin kuuluneen toimesta vasta Juudan pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Mahdollisesti luvut 56-66 pitäisi olettaa vielä kolmannen henkilön kirjoittamaksi.

Pakkohan tätä on selitellä. Muutenhan pitäisi uskoa siihenkin, että profeetta Jesaja oli tosiaan profeetta ja että hän kykeni jotenkin kuvaamaan myös aikaa, joka oli tulossa vasta paljon myöhemmin. Jeesus näytti tosin pitävän tällaistakin profetointia ihan mahdollisena.

Joskus voi tiettyä kaksijakoisuutta kyllä lukea yhden ainoan jakeen sisältäkin. Ainakin jos on oikeakätinen. Otetaan nyt vaikka tämä:

Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." (Jes 41:13)

On tietysti hienoa, että Jumala lupaa ojentaa auttavan kätensä silloin kun en oikein selviydy yksin. Mutta miksi hänen pitää tarttua samalla siihen vahvempaan, parempaan käteeni, jota olen tottunut käyttämään kaikessa enemmän kuin vasenta? Miksi hän samalla estää minua itse auttamasta itseäni? Vai joutuuko hän joskus tarkoituksella pidättelemään minua, etten yrittäisi enää turvautua vain itseeni...

Ehkei hän tarvitsekaan minun apuani niin paljon kuin minä hänen. Voi olla, että minun pitäisi vain luottaa häneen enemmän.


- Markku Sarento